Ensimmäinen vapaapäivä.
Yö nukuttu suhteellisen huonosti, naama aivan turvoksissa ja nenä tukossa, kintut turpeena.
Tänään oli public holiday, ja kaikki mestat kiinni joten otettiin Kirsin kanssa vapaampaa touringii.
Taivas ollu pitkälti musta koko päivän, vklp luvattu myrskyä.
Sadetta uhmaten lähettiin käppäilee, ja löydettiin suht läheltä pieni ja soma luonnonpuisto.
Siellä oli vuohii, pupui, joutsenii, riikinkukkoi, kyyhkysii jnejne ja toki kukkaistutuksia.
Julkisia vessoja ei oo oikee missään et aina vessahädän yllättäessä kipitettävä takaisin kusikämpälle.

Nautiskelin nakkimunakasta ja hipsittiin takaisin le puyn sivukujien kautta keskustaan,
lähdimme kiipeämään keskustan korkeimmalla kohdalla sijaitsevaan vanhaan katedraaliin.
Oli nimittäin portaita, pohkeet reidet ja perse oli tulessa, mut olihan se taas silmänruokaa kun
perille päästiin. Pyhimysten ja suojelijoiden patsaita, isot alttarit jne.

Takaisin kämpille rentoutumaan, kun eipä mikään paikka ollu auki joten ei shoppailua.
Leipomosta patonkia et saa jotain murua rinnan alle.
Viestittelin myös Vincentin kanssa, ja ollaan yhdessä menossa huomenna Old Tattooseen
kyselemään mahtuisinko miä johkii väliin leimatoiveeni kanssa.
Old tattoo on alueen suosituimpia paikkoja, sinne on jopa puolen vuoden jonot.
Carine vie meidät huomenna kans kierrokselle, jos kelikin vaikka huomenna suosisi.

Tänään on ollut aikaa mietiskellä ja pohdiskella.
Ylipäätään tunnen onnellisuutta ja kiitollisuutta että olen tämmöselle matkalle päässyt,
mut yhteenvetona tämän ensimmäisen viikon olisi voinut jättää elämättä.
Tai siis vastoinkäymistä toisen perään. Kyllähän niiden ansiosta osaa arvostaa tätä 10 neliön
kämppää, mutku tietää ettei asioiden kuulunut mennä näin.

Meidän ensimmäistä majapaikkaa ei ollut kukaan käynyt siivoamassa, ja se oli yksinkertaisesti
liian syrjässä, liian pelottava ja liian kaikkea no no. Sit vaihdetaan paikkaa, meiki nukkuu lattialla
ja keittää kahvia muovipullolla. Ei mikroa, ei vedenkeitintä, ei sänkyä, kahvinkeitintä, ei uunia.
Kerttisastiat mitkä ite ostettu. Tyynyt ja peitot kannettiin edellisestä asunnosta itse tänne nykyiseen. Samoin myös coffeemaker, waterboiler ja toaster. Pitkin näitä katuja. Huoh kyllä.
Eilen siivottiin tätä nykyistä paikkaa mopeilla ja muulla tarpeistolla,
mitkä itse ostettiin jos halutaan elää suht siistissä ympäristössä. Osaapahan arvostaa miten helvetin hyvin asiat on kotona Suomessa. Koulun ja toppipaikan suhteen sentään kaikki mennyt ok.
Paitsi kielimuuri. Kiinanmuurin mittainen, ilmakehän rajalle ylettyvä kielimuuri.
Ei vain puhuta englantia, vaikka osattaisi. Ranskalaisen ei tarvitse.

Joten meiki kaivaa lukioaikasia ranskan opintoja jostain hippotalamuslisäkkeen pohjimmaisesta nurkasta. Perus kohteliaisuudet, puhuttelut jne menee. Mut vaikea oppiakaan siitä mitä kuulee,
koska paikalliset puhuu niin pirun nopeasti. Eli voisiko sanoa et eka vklp alkaa suht hmmm alakuloisissa tunnelmissa? Suuri harmi on se, ettei koulun apuraha ole vieläkään tippunu tilille vaikka melkein viikonpäivät ollaan reissattu. Asiat voi hoitaa niin monella tavalla.
Ja kyllähän tässä koti-ikäväkin ehkä kalvaa nimenomaa tän jatkuvan ryssimisen takia.


Mut täältä ei ole kuin suunta ylöspäin!
Iltapalaksi vähän baileysii ja tuccei briejuustolla. Jätän ärrinmurrinkeksit syömättä.
Huomenna on uusi päivä, uudet tunteet.
Itsehän aiheutan paikallisissa suurta iloa hiuksillani. Miusta täällä sentään jotain hyötyä.