Illalla matkasta uupuneena ja silmät itkemisestä turvoksissa tehtiin pikaisesti iltapalaa ja käytiin pehkuihin. Ihme rapinaa ja pauketta, tuuli tuntui humisevat koko rakennuksen läpi. Silmiä tiukemmin kiinni. Olimme kuulemma ainoat rakennuksessa, mut pitkin yötä herättiin ääneen, kuin joku olisi käynyt rämppäämässä ja paukuttamassa asuntomme ovea. Sydän paukutti niin paljon, et rintaan ihan sattui ja kyllähän siinä itku irtosi ihan puhtaasta pelosta. Nukuimme valot päällä. Mystisintä oli, että löysimme wifi yhteyden yöllä, mut aamulla se oli kadoksissa.
Muutama onneton tunti unta ja aamu valkeni. Suomalainen kulta Katriina pöhisemään, suihkuun ja pientä ehostautumista. Toivotonta oli yrittää meikata näitä luumun kokoisia silmäpusseja, saati sitten silmämeikin luomiin mitä ei edes ollut. Pelkät turvonneet rullat ripsien ympärillä. Kartat käteen ja ulos, kun meille aamuaikaan saapuvaa siivoojaa ei kuulunut. Ja jonkun ukkelin piti tulla laittamaan meille wifi, mut eipä oo näkyny.
Le pyun kaupunki herätti sentään iloa ja onnea kauneudellaan. Jäätävät ruuhkat pikkukaduilla. Putiikkia toisensa perään. Leipomoa, leipomoa, leipomoa. Markettia, koruputiikkia ja tottakai kauneussalonkeja. Kampaamoita oli itseasiassa paljon. Pikainen tutustuminen ydinkeskustaan niin olisinko bongannu ainakin 6 kampaamoa. Näin myös oman tulevan harjoittelupaikkani, Coiffure Laure. Kaikki kampaamot ovat Coiffure, vähän sama kuin meillä parturi-kampaamo. Ilokseni löysin myös 4 paikallista tatskaliikettä. Itselle synttärilahjaa siis tiedossa!
Carine tulee hakemaan meitä iltapäivästä pienelle esittelykierrokselle. Opetellaan myös käyttämään bussia, ja käydään katsomassa vielä meijän harkkapaikat. Päivän suurin missio olisi nyt löytää parempi majoituspaikka, sillä täällä ei uskalleta enää olla. Ja joku putkimieskin kävi äsken papattamassa jotakin ranskaksi että putkissakin on jotain vikaa, et ovet täytyisi jättää hänelle auki. Oujee, vapaa kulku vain kaikille!
Joku muu "koti" on pakko löytää.
Ja niin se uusi koti löytyikin. Samalta omistajalta, muutaman korttelin päästä.
Ilmeisesti tämä on jokin opiskelijoiden asuntola. Yhteinen huone yhdellä sängyllä. Miä nukun patjalla lattialla kunnes peti löytyy. Ei vedenkeitintä, kahvinkeitintä, astioita ei mitään. Ei peittoa/tyynyä, suihkustakin tulee vain jääkylmää vettä.
Mut enää ei jaksa valittaa, täällä ei sentään tarvitse pelosta itkeä.
Hieman kävimme myös viiniä siemailemassa Vincentin kanssa, joka oli alkuvuodesta vaihtarina Mikkelissä, ja hää halus ny nähdä meidät ja smalltalkkii jonkin verran. Ihana mies, puhelias ja kohtelias. Lupasi käyttää meitä clermont-ferrandissa. Vie miut myös tutustumaan hänen vakkari tatskaajalle. Ihanaa sitä kautta löytää omanhenkisiä ihmisiä, koska niitä ei ole tullut vielä yhtään vastaan ja minuakin tuijotetaan kuin outolintua.
Huomenna suuntaankin klo 11 eteenpäin Carinen kanssa parturien kouluun ja siitähän tää lähtis toivonmukaan rullaamaan.
Bonne nuit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti