Keskimäärin 9 tuntia ku on hiljaa, lukuunottamatta ranskalaisia tervehdyksiä ja muutamaa

sanaa englantia, aika käy todella pitkäksi. Korvat painuu aivoihin kiinni, ja mieli alkaa anelemaan

että ottaisipa joku kontaktia. Puhuisipa joku englantia. 

Eräs asiakas toissapäivänä veti miut kauemmaksi, kun autoin hälle takkia päälle, ja huonolla englannilla kysyi että olenko minä onnellinen. Sujuvasti valehtelin livakasti että olen. 

Hän sanoi että näytän yksinäiseltä. No, sitähän miä oon. Ei täällä ystäviä tehdä, kun ei ole 

yhteistä kieltä. Eikä täällä ketään kiinnosta kuka miä oon, mistä miä tuun ja ylipäätään mimmonen on ihmisenä. Sen naisen säälivä katse meni vaan jonnekin syvälle sieluun. 

Englannin maikka kyseli samaa, et oonko kavereita tehny. 

Suomessa sitä mietti kuinka siistiä on saaha täältä kavereita, jotka näyttää paikallisia mestoja, 

tehhään ja puuhataan jotain kivaa. Ei. Täällä myö kirsin kanssa kahdestaan ollaan paikat käyty katsomassa. Olinko jotenkin naiivi ajatellessani et tästä oikeesti tulisi sellaista?

On nimittäin haaveet ja unelmat karissu 2 viikossa sinne asflattia nuolevaan, koti-ikävästä kärsivään pieneen ja onnettomaan ihmisolentoon. Ei siinä jos olisi yhteinen kieli, eläväisempi kaupunki.

Meidän vapaapäivinä, tiistaina ja sunnuntaina, ni tiistai on ainut millon pääset kaupoille. 

Niimpä myö käytii viime ti bussiajella läheisellä "ostarilla" ja mäkkärissä. Vaatteita löytyi hieman ja tuliaisia, jeij materiaonni. Hymy pilkisteli naamalla. Onneks miulla on Kirsi täällä, on joku joka elää tätä samaa miun kanssa. 

Onko kaikkien muiden vaihtotarinat vaan kullalla päällystettyjä? Kun se on ollut elämän parasta aikaa? Onhan tämä antanut perpektiiviä, todella! Kuinka hyvin asiani on suomessa, miun työtä arvostetaan, miulla on ystäviä ja miulla on rakastava mies. Kaikki nuo jäi Suomeen. 

Mut kokemusta rikkaampana tullaan takaisin 12 pvä. Ja tosiaan "iteppähän reissuun halusit".

No niin vittu vieköön halusin, koska luulin et tästä tulee mahtavaa ja uskomatonta, uudenlaista opinahjoa, uusia ystäviä, kulttuurin ahmimista jnejne. Niitä miä halusin, en välttämättä kaikkea tätä mitä ollaan täällä jo 2 ekana viikkona annettu.