Carine oli toteuttanut toiveeni ja järkännyt miulle päivän koulun huostassa. 

Aamu alkoi 08:25, ja aamupäivä meni kun ykkösluokkalaiset ihmettelivät

tukkaani ja pärstäkerrointani. Tein myös pikaisen kampauksen harkkapäälle.

Oppilaat reenas permanenttirullausta, tiiliskivee ja perinteistä. Tuskaisia ilmeitä,

joten päätin osallistua tuskaan ja rullata itekin yhden permiksen. 

Ykkösluokkalaiset muutenkin oli kaikista mukavin luokka minkä oon tavannut.

2 ja 3 ei läsnäoloni paljoa kiinnosta. Ja ykkösissä yks tyttö puhui tosi hyvää 

englantia, tosin muutama lause kerrallaan. Better than nothing.

Ruokkiksella kirmasin keskustaan subway lounaalle. 

Hyvinhän se patongin täyttäminen meni ranska/enkku sönköllä. 

Ja paikan omistaja kiinnitti huomiota englantiini,

ja tuli myöhemmin jutustelemaan että oonko Englannista kotoisin 

ku puhuin sitä niin hyvin. Siinä muutamat hetket jutusteltiin,

 ja lähtiessäni kiitin ja mies kysyi et kauanko olen täällä vielä.

4 viikkoa huokaisin takaisin ja miehen ilme oli ihana, kun rupesi papattamaan

 et sittenhän myö keretään näkemään vielä useesti subien merkeissä 

ja olen aina tervetullut lounaalle. Ihana mies. 

Iltapäivä koulussa menikin leikkuun parissa, kun sain napsia harkkapäätä kuin halusin.

Kakkoset teki lyhyttä tukkaa, joten miäki rupesin saksikampa hommiin. Miekkoselleni tuli mohawk tyyppinen tukka, jakaushäivytystä vai mitä senyon. Opettaja kehui ja kävi näyttämässä oppilaille 

miltä saksikampatyön kuuluu näyttää. Olin kieltämättä panostanut siihen, ku muutakaan

tekemistä ollut. Oppilaat taas kustenjuos heijä leikkuut koska pääsivät sen jälkeen värjäämään

omia hiuksiaan. 

Tulipa siinä sitten opettajan kanssa puheeksi miten topissa menee. Yritin kovasti 

miettiä kuinka ilmaisen itseäni sanomatta kuitenkaan kenestäkään pahasti, mutta miun ei tarvinnu.

Marie arvasi heti että varmaankin hankalaa, ja selitti että toppipaikan pomoni on aiheuttanut

harmitusta aikaisemminkin. Kysyi myös että haluaisinko vaihtaa toppipaikkaa, mihin sanoin

etten halua olla vaivaksi. Meen 3 viikkoo vaikka hammasta purren. Marie sanoi soittelevansa

Carinen kanssa, koska täällä oli 4 halukasta kampaamoa ottamaan miut heille vaihdon ajaksi 

toppiin, et paikkoja kyllä oli. Ihmettelinkin et miksi Laure on edes sitten halunnut, kun

ulosanti vaikutti siltä että heidät olis pakotettu ottaa miut hommiin.

No. Tänään sit selkis et huomenna vaihdan paikkaan, Hair'elleen, kaupungin 

vastakkaiselle laidalle. Se on kuulemma pienempi paikka. Innolla odottaen.

Intoa tosin syö se, että sekis myös Lauren halunneen minut muualle hänen

kampaamostaan. Kaikken ja enemmänkin itsestäni antaaneena, en siltikään kelvannut. 

Ei pidä jäähä ryveskelemään tässä olossa mutta tuntuuhan se pahalle. Tosi pahalle.

Huomenna jos Carinen tapaan, niin aijon kyllä lähettää Laurelle terveisiä.

Pitää vaan yön aikana saaha kielenkantoja kuriin. 

Mutta toisaalta, niin ilkeä akka ehkä ansaitsee toiminnallaan ja kohtelullaan

suorasanaista palautetta. 

Ja koska muutto vaan on se meijän juttu, niin mitä tämä vaihto olisikaan ollut 

ilman toppipaikan vaihtoa? Tiistaina klo 9 pitäs kans mennä hommiin, mut

löin kapuloita rattaisiin. Silloin on minun etukäteen kalentereissa näkynyt vapaapäivä,

päivä johon olen siirtänyt tatska-aikani kun Laure vesitti edellisen. Kädenvääntöä,

sumplimista. Meinas lentää kirves jo kaivoon mut niin saatiin tiistai aamu miulle vapaaks.

Pääsen neulan alle. Jään sitten rekan alle tai joudun paikallisten pulsujen ja piripäitten 

ryöstettäväks ni minä jumalauta menen sinne neulan alle. 

Ainut asia mitä kirkkain silmin odotan. Sitä ei oteta miulta pois.